"En tajunnutkaan, kuinka paljon positiivista omassa työssäni on" Uracoaching tukena kestävän uran rakentamisessa 26.09.19
”En tajunnutkaan, kuinka paljon positiivista omassa työssäni on!” Näin valmennettavani innostui uudestaan omasta työstään, kun hän pysähtyi avoimin silmin katsomaan sitä arjen aiheuttamien turhautumien ja työhön väsymisen ohi. Joskus valmennettava löytää uracoachingissa uuden innon olemassa olevaan työhönsä. Joskus taas tuloksena on suunnitelma siitä, miten valmennettava voi kehittää työtään uudenlaiseen suuntaan. Ja joskus lopputuloksena voi olla hakeutuminen uudenlaiseen tehtävään tai opiskelujen pariin. Tärkeintä on, että valmennettava ottaa itse vastuun omasta urastaan ja motivaatiostaan!
”Oikeat ihmiset, oikeassa paikassa, oikeaan aikaan.” Muistan, kuinka keskeinen tavoite tämä oli jo reilut 20 vuotta sitten aloitellessani HR-uraani Nokia Networksillä. Mietimme silloin, kuinka voisimme kirkastaa strategisia osaamistarpeita, vahvistaa esimiesten kykyä käydä hyviä kehityskeskusteluja ja rakentaa malleja mahdollisista urapoluista. Tavoite oikeista ihmisistä oikeassa paikassa tuntuu tänään aivan yhtä ajankohtaiselta; työelämä ja sen vaatimukset muuttuvat yhä nopeammalla tahdilla, ja hyvin harva voi ajatella tekevänsä koko työuransa samoja tehtäviä samassa työpaikassa.
Yksilöillä, organisaatioilla ja yhteiskunnalla on tässä tilanteessa yhteinen tavoite: löytää tapoja rakentaa kestäviä uria. Kenellekään ei ole eduksi, että ihmiset ovat väärissä tehtävissä tai heidän osaamisensa vanhenee. Hyvänkin tyypin motivaatio lähtee laskuun, jos hän ei voi kokea oman työnsä olevan mielekästä tai hyödyllistä. Nykymaailmassa kestävä ura ei voi perustua sille, että henkilö löytää nuorena itselleen elinikäisen työpaikan, jossa hän kasvaa, kehittyy ja etenee. Nykyurat sisältävät säännöllisiä siirtymiä työtehtävien, hyvin erilaisten sisältöalueiden ja eri työnantajien välillä. Jotta ihmiset ja organisaatiot pysyvät tämän muutoksen tahdissa, myös uria ja kehittymistä tukevia työkaluja täytyy kehittää. Nopeasti muuttuvassa maailmassa yksittäisten ihmisten vastuu omasta urastaan ja kehityksestään kasvaa. Uran ja kehittymisen tukemisessa ovatkin yksilölliset ratkaisut – esimerkiksi aidosti valmentavat ura- ja kehityskeskustelut, mentorointi, oikea-aikainen uracoaching ja uratarinat – kasvattaneet suosiotaan.
Myös viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että ulkoisten mahdollistajien rinnalla kestävän uran ytimessä nykymaailmassa on ihmisen oma kyky kehittyä ja sopeutua muutoksiin. Työ- ja sosiaalinen ympäristö vaikuttavat luonnollisesti ihmisen mahdollisuuksiin rakentaa kestävää uraa, mutta siitä huolimatta ihminen itse on uransa suhteen se kaikkein aktiivisin toimija. Toimintaympäristö – työnantaja, esimies, puoliso, ystävät – voi kuitenkin tukea tai estää yksilöitä rakentamasta itselleen kestävää uraa. Vastuullinen työnantaja pyrkiikin tukemaan ja osin jopa haastamaan työntekijänsä miettimään kehittymistään ja uraansa säännöllisesti myös pidemmällä tähtäimellä.
Ei lupauksia ikuisista urista vaan mahdollisuuksia kehittyä
Moni meistä voi omaa työuraansa taaksepäin miettiessään tunnistaa tiettyjä merkityksellisiä hetkiä ja kohtaamisia, jotka ovat olleet työuran suunnan kannalta erityisen tärkeitä. Uracoachingissa on kyse juuri näistä merkityksellisistä kohtaamisista. Uracoaching ei sovi ihan kenelle vain ja milloin vain, mutta oikealla hetkellä se voi olla suunnattoman hyödyllinen ja kirkastava kokemus. Joskus ulkopuolinen, täysin neutraali valmentaja auttaa näkemään asioita, joita ei itse yksin pysty näkemään. Tutkimusten mukaan ulkopuolisen valmentajan kanssa käytävä uracoaching tukeekin erityisesti itsetuntemuksen ja sopeutumiskyvyn kasvua – elementtejä, jotka liittyvät tiiviisti kestävään urakehitykseen.
Uracoachingin ytimessä on auttaa valmennettavaa löytämään omat yksilölliset vastauksensa seuraaviin kolmeen kysymykseen:
1. Mitä minä osaan?
2. Mitä minä haluan?
3. Millainen tekeminen tältä pohjalta tuo lisäarvoa? Mistä joku on valmis minulle maksamaan nyt ja tulevaisuudessa?
Löydettyään vastauksia näihin ydinkysymyksiin, valmennettava pääsee miettimään, millaiset ulkoiset ura-askeleet parhaalla mahdollisella tavalla tukevat kestävän uran rakentumista näiden peruselementtien päälle.
Organisaatiot eivät voi enää luvata ikuisia uria, mutta ne voivat sitouttaa henkilöstöään tarjoamalla heille mahdollisuuksia kehittää omaa ura-ajatteluaan ja osaamistaan, ja siten auttaa ihmisiä itse rakentamaan itselleen kestäviä työuria.
Kirjoittaja Henna Tomperi toimii johdon coachina johtamisen, muutoksen ja ura-ajattelun alueilla – ja muistaa itse vielä muutaman erityisen merkityksellisen kohtaamisen, jotka ovat olleet kriittisiä hänen uransa muotoutumisen kannalta.